I should've known.

Ei saa koskea. Ei olisi saanut koskea. Se oli se virhe.

 

Älä koske.

 

 

Miten voisi olla koskematta, kun toinen on niin kaunis? Kun toinen katsoo häkellyttävillä silmillään tavalla, joka saa sinut nousemaan irti lattiasta? Mutta minun olisi pitäny muistaa. Ihmisten välillä on seinä, lasinen muuri, jota ei saa hajottaa. Kosketus, pelkkä väärän ihmisen hipaisu saa sen säröille. Joten älä koske, vaikka näkisit toisen sitä haluavan, tarvitsevan sitä jokaisella solullaan. Vaikka hänen silmänsä palaisivat sitä, vaikka hänen kuiskauksensa irtautuisi hänen huuliltaan kauniina kiehkuroina, jotka kietoisivat sinut kauniiseen, mutta valheelliseen lumoukseen. Sinä olet sokea, kuulet väärin.

 

 

Tunnet vain mitä haluat.

 

 

Aistiharhaa.

 

 

Älä koske.

 

 

Ripsien hellä hipaisu poskella. Kaulaa hamuavat huulet. Sormet kiertyvät hiuksiesi sekaan kääntäen päätäsi taaksepäin. Vartalo painuu omaasi vasten.

 

 

Pudistele se kaikki päästäsi. Se ei ole enää totta. Se oli vain kaunista, hajoavaa unta. Unohda se kaikki. Ja älä enää ikinä koske.